Nimetön kansantaru
Olipa kerran eräänä päivänä aurinkoinen kaunis kesäpäivä. Kaksi kaunista kuninkaan poikaa lähti kalastamaan metsälammelle. Saapuessaan lammelle älykkäät pojat kummastuivat, sillä lampi oli musta kuin murmelin perse. Pällistellessään veden syvyyttä, pojat yhtäkkiä tunsivat painojen törähtävän heidän polvitaipeisiinsa, jolloin he molemmat polskahtivat lammen jäätävän kylmään syleilyyn, mutta pojat säilyttivät pokerinaamansa. Upotessaan yhä syvemmälle mustaan syvyyteen urhoolliset prinssit alkoivat menettää ajantajuntaansa.
Herätessään lyhdyn himmeään valoon kosteassa luolassa nokkelat pojat saivat heti päähänsä, että kyseessä olivat mairean muikeat vesimenninkäiset kieroine ajatuskulkuineen. Syötyään pari hauskaa valkoista matoa he suurien älynlahjojensa ansiosta saivat päähänsä kertoa hilpeille menninkäisille vapauttavan sadun. Suurilla tarinankertomislahjoillaan mahtavat satusedät tekivät maanalaiseen kansaan suuren vaikutuksen.
Jälleen oli suuri valtakunta valloitettu, joten sekä uljaankomeat, että kauniihkot sankarimme saivat taas hyvän mielen saattelemina lähteä kohti hempeää auringonlaskua.
