Lohikäärmeenmetsästäjien huimat seikkailut
Kevät, kesä 2007
Osa VI: Vanginvapauttaja
Elmeri oli kyllästynyt ystäviensä saamattomuuteen Cesaruksen asiassa. Hänestä helpoin tapa olisi yksinkertaisesti auttaa vanki pakoon. Loppu seurue halusi kuitenkin tutkia vielä asiaa. Rajaskar puhui myös paljon Aoirghesta – hänen viestitaikansa ei ollut tavoittanut haltiaa, jonka olisi jo pitänyt palata haarniskanhakumatkalta. Ja taikakauppiaassa, jonka kanssa tämä oli lähtenyt, oli ollut jotain perin juurin epäilyttävää.
Tilanne turhautti Elmeriä ja hän oli päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin. Hän oli viime aikoina havainnut itsessään sisäisiä taikavoimia, jotka tuntuivat olevan velhotaikuutta suoraan kudelmasta. Se hämmensi Elmeriä, mutta toisaalta se sopi tähän hulluuskuvioon, jota hän kävi läpi. Joka tapauksessa Elmeri oli oppinut hallitsemaan maan ja kiven pehmennys -loitsun. Vankilan seinäthän olivat kiveä.
Tyytyväisenä suunnitelmaansa Elmeri matkasi vankilalle. Hän heitti loitsunsa ja aivan kuten hän oli ajatellutkin, vankilan seinät pehmenivät mudaksi. Mutta niin myös maa sen alla ja ympärillä. Cesaruksen selliin alkoi valua mutaa! Elmeri kahlasi nopeasti selliin ja tarttui Cesarukseen. ”Me lähdemme nyt!” hän ilmoitti, mutta silloin paikalle tuli vartijoita. Heitä piti hämätä. Elmeri heilautti kättään jka taikoi paikalle epäkuolleen luurangon. Vartijat pelästyivät ja Elmerille jäi aikaa ottaa käteensä taikasiirtymäloitsukäärö. Pientä hetkeä myöhemmin hän ja Cesarus seisoivat bordellissa.
Vanginvartijat tulivat kuitenkin nopeasti bordelliin etsimään Elmeriä. Kun he uhkasivat tutkia koko talon, Elmeri lähti heidän mukaansa ja käski Cesaruksen piiloutua. Elmeri hämäsi vartijoita ovelasti sanomalla, että heidän pitäisi kääntyä selin, tai hän ei riisuutuisi, kuten nämä käskivät. Vartijat kääntyivät ja Elmeri teleporttasi takaisin huoneeseensa.
”Luulen, että meidän on paras poistua kaupungista joksikin aikaa,” virkkoi Elmeri Cesarukselle.
”Voisitko kuvailla minulle jonkin paikan, joka on selvästi kaupungin ulkopuolella, niin siirrän meidät sinne?”
Hetken kuluttua Elmeri havaitsi olevansa pienessä kylässä, joka Cesaruksen mukaan sijaitsi noin parin tunnin ratsastusmatkan päässä kaupungista. Erittäin viehättävä nainen, joka esitteli itsensä Toulaksi, oli kiepsahtanut Cesaruksen kaulaan heti heidän saavuttuaan ja vaati nyt saada tarjota Elmerille ja Cesarukselle aterian. Syötyään Elmeri päätti jatkaa matkaa, sillä hän halusi löytää Aoirghen, ja lisäksi oleskelu näin lähellä Cimbaria olisi varmaankin vaarallista. Hän kehotti Cesarusta pitämään matalaa profiilia jonkin aikaa, minkä tämä kernaasti lupasi.
Kun Elmeri oli päässyt Soorenarin kautta Luthcheqiin vievälle tielle, hän kuuli Rajaskarin äänen päässään. Rajaskar tiedusteli, missä ihmeessä Elmeri oli.
”Vapautin Cesaruksen. Matkalla Luthcheqiin pelastamaan Aoirghea,” viesti Elmeri takaisin. Sillä Luthcheqissahan Aoirghe oli? Tämä oli kadonnut varsin lähellä pahamaineista kaupunkia, se oli ainakin varma.
