Lohikäärmeenmetsästäjien huimat seikkailut
Kevät, kesä 2007
Osa XX: Sotakentällä
Rajaskar oli ehtinyt vierailla velhotykistön harjoituksissa ennen kuin seurue lähti lohikäärmejahtiin. Harjoitukset olivat olleet pettymys – velhot osasivat tuskin tulipalloa heittää. Titus oli armollisesti tarjonnut Rajaskarille apuopettajan paikkaa, minkä Rajaskar oli ottanut loukkauksena. Hänkö opettaisi Tituksen apuna moista joukkoa! Rajaskar ei varmastikaan osallistuisi sotaan velhotykistön osana.
Kahn osallistui sotapalaveriin, jota Brutus johti. Cimbarilla oli huomattavasti enemmän miehiä, kuin Luthcheqilla, joten voiton piti olla taattu. Kuitenkaan kaikkia miehiä ei voitaisi irrottaa kaupungista, joten taistelusta tulisi ankara. Brutus itse aikoi ratsastaa griffonilla ilmaratsuväessä, koska siten hän pystyisi parhaiten tarkkailemaan ja ohjaamaan joukkoja. Kahnin oli tarkoitus tehdä samoin. Sotavalmistelut kestäisivät vielä joitakin viikkoja, sitten Cimbar marssisi Luthcheqiin.
Kahnilla oli kuitenkin ajatus. Luthcheqin valtaaminen sujuisi huomattavasti helpommin, jos ensin suoritettaisiin pieni Karanokien salamurhaamis/vangitsemisoperaatio. Ja hän tiesi juuri sopivan porukan tehtävään! Idea oli helppo markkinoida Brutukselle – Kahn sai jopa kehuja ja runsaasti varoja seikkailijoiden palkkaamiseen. Lisäksi hän sai tulipallosauvan ja taikasiirtymä-loitsukääröjä seikkailijoille annettavaksi. Hän pisti heti alaisensa tekemään listaa Karanokeista.
Kun lista oli valmis, se näytti suunnilleen tältä:
Maelos (vanha kuningas) vangittava
Jaeros (kuningas) vangittava/tapettava
Naeros (kuninkaan poika) vangittava/tapettava
Kaestra (ylipapitar) vangittava/tapettava
Povros (pappi) vangittava/tapettava
Sandirathae (kuningatar) vangittava
Balchae (sotajohtaja) vangittava/tapettava
Rufus (sotajohtaja) vangittava/tapettava
Listan kanssa Kahn meni tapaamaan ystäviään. Nämä olivat innokkaita tekemään uuden matkan Luthcheqiin. Retki olisi ajoitettava täydellisesti: noin viikko ennen sotatoimien alkua.
Kun Kahn lähetti sanan, seikkailijat suorastaan syöksyivät matkaan. Luthcheq oli helppo saalis: yöllä, näkymättömyys- ja äänettömyystaikojen avulla he pääsivät yllättämään uhrinsa ja viskomaan tulipalloja, jotka pökerryttivät nämä heti. Povros kohtasi vahingossa kohtalonsa, sillä sapelihammastiikerin hahmossa taisteleva Aoirghe ei ollut aivan tietoinen käpälänsä voiman mahtavuudesta, mutta muut Karanokit jäivät vangiksi, viimeistä myöten. Seikkailijat olivat suunnattomasti helpottaneet armeijan työtä, ja kun Marpenoth-kuu lähestyi puoltaväliään ja ilma viileni vähitellen, päättivät seikkailijat pysähtyä hetkeksi. Olisi oivallinen aika levätä ja odottaa Kahnia takaisin Luthcheqin valloitusretkeltä ennen uusia seikkailuja.
