Lohikäärmeenmetsästäjien huimat seikkailut
Kevät, kesä 2007
Osa XV: Maelos, Jaeros ja Naeros
Ielenian palattua palatsista ja kerrottua uutisensa seikkailijat väittelivät kauan Karanokeista ja siitä, mitä heidän tulisi tehdä. Aoirghe osallistui keskusteluun ehdottaen, että Rajaskarin pitäisi tavata Pantheria esittäen Kaestraa ja onkia tältä tietoja. Nyt kun he tiesivät Mirandan olevan Karanokeilla, olisi erityisen tärkeää selvittää, missä tätä pidettiin ja millaisia puolustuksia paikassa oli. Aoirghe keksi, että Rajaskarin pitäisi väittää Pantherialle Mirandan paenneen, mikä varmasti saisi Pantherian paljastamaan kaikenlaista. Rajaskar päättikin tehdä juuri niin. Hän kysyi Madame Damiolta neuvoa sopivan synkeän paikan suhteen. Madame ehdotti Cato Claudiuksen lampea, joka oli saanut nimensä erään Cato Claudiuksen mukaan, joka oli onnistunut hukuttautumaan siihen huolimatta siitä, että lampi oli vain kaksi jalkaa syvä. Rajaskarista lampi kuulosti sopivalta paikalta ja hän lähetti viestinviejän kutsumaan Pantherian sen luo. .
Pantheria tapasi Rajaskarin hymyillen, mutta hänen hymynsä hyytyi nopeasti, kun Rajaskar-Kaestra huudahti:
”Miranda on päässyt pakoon!”
”Mutta miten se on mahdollista? Mitä Jaerokselle ja Naerokselle on tapahtunut?”
”Kuinka niin?”
”Ei Miranda voisi millään päästä pakoon, ilman että he kuolisivat.”
”En oikein tiedä, mitä on tapahtunut, enhän ole Luthcheqissa. Mutta Miranda on paennut ja siksi juuri otin sinuun yhteyttä,” juoni Rajaskar.
”En vain ymmärrä, miten se on mahdollista! Mirandaahan vartioidaan yötä päivää! Emmekö me juuri sitä varten palkanneet ne onnettomat naisvartijat, ettei hän menisi tarpeilleenkaan yksin?”
”Mmm, se on totta. Tässä koko jutussa haiskahtaa jokin ja minun on tutkittava sitä. Sinun täytyy sillä välin pitää huolta, ettei kuningas saa vihiä asiasta,” selitti Rajaskar ja hyvästeli Mirandan tyytyväisenä.
Elmeri oli jo selvittänyt Bahamutin temppelissä, abishaita kuulusteltaessa, että Maelos oli Luthcheqin hallitsija, tosin vain nimellinen sellainen, sillä hän oli hyvin vanha. Jaeros oli hänen poikansa ja Naeros puolestaan Jaeroksen poika. Nyt Rajaskar meni kirjastoon, Tholauntiin, jota kehuttiin koko Faerunin parhaaksi, etsimään tietoja Karanokeista. Hän sai käsiinsä kirjan, jossa näkyi sukupuu koko kauneudessaan: Kaestra, Povros ja Pantheria olivat Paerosin, Jaerosin veljen lapsia. Jaerosia ja Naerosia kehuttiin kirjassa mahtaviksi taistelijoiksi. Tietoihinsa tyytyväisenä Rajaskar palasi muiden seikkailijoiden luo.
Seurue oli päättänyt valmistautua huolella. Elmeri sai Bahamutin temppelistä parannustaikoja sisältävän sauvan, ja osti lisäksi näkymättömyys- ja äänettömyystaikasauvat. Lisäksi hän vetäytyi rukoilemaan
jumalaansa. Hän osasi taian, jonka avulla hän saisi kysyä Bahamutilta yhden kysymyksen, johon tämä vastaisi arvoituksen muodossa. Elmeri mietti tarkkaan, kuinka asettaisi sanansa. Lopulta hän oli valmis.
”Mistä löydämme Mirandan, johon Cimbarin kuningas on mieltynyt?”
”Käpälänmitan päässä leijuvasta kuninkaasta, kahden mahtavan miekkamiehen välissä, on pienen velhoneidon selli,” kuului vastaus.
Seurue siirtyi Luthcheqiin taikakeinoin. He lähestyivät palatsia varoen ja nousivat sen ulkopuolella lentoon taian avulla. Elmeri taikoi kaikki myös näkymättömiksi ja äänettömiksi. Rohkeasti seikkailijat lensivät muurien yli, suoraan palatsille. Aoirghe syöksyi läpi suuresta toisen kerroksen ikkunasta, sillä varmasti makuuhuoneet olivat toisessa kerroksessa. Muut näkivät särkyneen ikkunan ja seurasivat. Ikkuna antoi valtaistuinsaliin, jonka keskellä, valtaistuimen yläpuolella, leijui pelkkään viittaan pukeutunut, arvokkaan oloinen vanha mies, joka heilutti valtikkaa. Hän katsoi särkynyttä ikkunaa tyrmistyneenä, muttei sanonut mitään. Käytävässä valtaistuinsalin ulkopuolella seikkailijat kohtasivat kaksi abishaita – kuninkaan uudet lemmikit. He peittosivat ne nopeasti, mutta heitä pelotti hieman, että abishaista oli saattanut kantautua hieman ääntä. Lisäksi seikkailijat pohtivat, mitä muita vastuksia linnasta löytyisi.
Seikkailijat hajaantuivat äänettöminä ja näkymättöminä etsimään Mirandaa. He availivat ovia, mutta löysivät vain tyhjiä makuuhuoneita ja nukkuvia ihmisiä. Eräästä makuuhuoneesta, joka oli hyvin loistelias, löytyi pieni koira. Rubribes muuttui koiraksi ja alkoi jutella sen kanssa. Hän pyysi koiraa näyttämään tien ’uuden naisen huoneelle’. Huoneesta löytyi kaksi naisvartijaa, mutta ei Mirandaa. Seikkailijat taistelivat naisia vastaan, koska nämä eivät suostuneet antautumaan. Kun toinen oli lyöty tajuttomaksi, Il Roche komensi toista viemään heidät Mirandan luo. Sanojensa vakuudeksi hän laittoi miekan tämän kurkulle. Nainen johdatti seikkailijat erääseen makuuhuoneeseen. Siellä, sängyssä, nukkui kaksi hahmoa, mies ja nainen. Nämä heräsivät ja alkoivat hapuilla vaatteitaan, mies aseitaan. Il Roche hurjistui – vartija oli tuonut heidät väärään paikkaan! Hän silpaisi naisen kurkun halki ja syöksähti sitten tavoittelemaan sängystä nousevan miehen miekkaa ennen kuin tämä ehtisi napata sen.
Nainen oli kuitenkin totellut käskyä. Nainen oli Miranda – pakotettu Naeroksen sänkyyn. Naeros itse ei ennättänyt napata miekkaansa, mutta ovelle ilmestyi toinen mies – haarniskoitu, miekka kummassakin kädessään. Kyseessä oli Jaeros. Il Roche ja Rajaskar kertoivat tälle surmaavansa Naeroksen, joka oli aseeton ja lähes alaston, ellei Jaeros antaisi heidän paeta Mirandan kanssa. Jaeros ilmoitti, ettei järin paljon arvostanut poikansa henkeä. Vaikutti juuri siltä, että syntyisi verinen taistelu, kun Maelos ilmestyi Jaerosin taakse ja kopautti tätä valtikalla päähän. Seikkailijat kiittivät vanhaa kuningasta ja poistuivat nopeasti Mirandan kanssa. Tehtävä oli suoritettu!
