Lohikäärmeenmetsästäjien huimat seikkailut
Kevät, kesä 2007
Osa XVI: Kuninkaan morsian - kuninkaan mielitietty
Rajaskar ja Il Roche olivat keksineet tähän mennessä ovelimman ideansa. Taikakeinoin olisi helppo muuntautua Kaestra Karanokin näköiseksi! Sillä tavoin pääsisi varmasti kuninkaan puheille. Rajaskar oli itsekin opetellut ulkonäön muuttamisloitsun, mutta Il Roche ei uskonut siihen. Hän oli vakuuttunut, että heidän pitäisi ottaa yhteyttä Gnaeus Soodaan, kuuluisaan illusionistiin. Hän osaisi varmasti sellaiset loitsut, jotka löisivät kuninkaan ällikältä. .
Rajaskar otti jälleen esiin peilinsä ottaakseen selvää Gnaeuksen olinpaikasta. Peiliin piirtyi kuva haltiasta, joka seisoi vasten puulevyä. Hän ympärillään puusta törrötti useita pieniä veitsiä. Jonkin matkan päässä joukko puolituisia seisoi jonossa ja odotti heittovuoroa. Maiseman perusteella kyseessä oli Kyysuon kommuuni.
Rajaskar ja Il Roche teleporttasivat heti kommuuniin ja tiedustelivat Gnaeukselta, millaisia ulkomuodon muuttamisloitsuja hän osasi. Gnaeus punastui ja myönsi, että hän harjoitti lähinnä itsestään irrallisia
illuusioita. Rajaskar ärähti Il Rochelle, mutta tämä ei ollut moksiskaan, vaan tiedusteli puolituisilta saisiko hänkin osallistua veitsenheittoon. Puolituiset ohjasivat hänet toisen levyn luo. Tätä vasten seisoi alistuneen
näköinen krokotiilimies.
”Tämä on aloittelijoiden maalitaulu,” selitti puolituinen. Il Roche otti tukevan asennon ja heitti tarkasti suoraan krokotiilimiehen pään päälle. Sitten hän ja Rajaskar poistuivat.
Seuraavana päivänä Rajaskar heitti itse loitsunsa ja kysyi sitten muilta, miltä näytti. Nämä vakuuttivat, että aivan Kaestralta. Niin Rajaskar suuntasi kohti palatsia valkoisiin kaapuihin sonnustautuneiden
Elmerin ja Il Rochen esittäessä henkivartijoita. Porteilla heidät otettiin iloiten vastaan. Pantheria Karanok syöksyi paikalle ja halasi Rajaskaria.
”Luulin, että sinun piti vielä olla Luthcheqissa, sisko,” Pantheria sirkutti. ”Ja näin pieni saattue!”
Rajaskar pyysi heti päästä tapaamaan kuningasta. Tämä johdatettiin heti valtaistuinsaliin. Rajaskarin astuessa sisään tämä seisoi häneen selin.
”Mitä sinä täällä teet?” Sceptanar kysyi äkäisesti. ”Etkö ole jo saanut kaiken haluamasi?”
Sitten kuningas kääntyi. Hän tarkasteli hetken Rajaskaria ja hänen silmänsä kapenivat.
Rajaskar huomasi kuninkaan silmien hohtavan sinisenä, pupilli, iiris ja valkuainen. Hän aavisti pahaa.
”Ja kukas sinä oikein olet?” kuningas kysyi. Rajaskar ei tiennyt mitä vastata.
”Mistä lähtien olet säteillyt kudelmataikuutta?” kuningas jatkoi. ”Eikös se kuulu pahoille taikaolennoille se osio?”
Rajaskar yritti kieltää asian.
”Voisit nyt kertoa, mistä ihmeestä on kysymys ja voisimme keskustella asiasta, tai sitten voit vaieta ja minä voin kutsua vartijat,” totesi kuningas. Rajaskar pelästyi ja taikoi nopean loitsun, jonka avulla poistui
oven toiselle puolelle. Nopeasti hän ja henkivartijat poistuivat palatsista. Matkalla ulos he kohtasivat hämmentyneen Pantherian, joka ei vieläkään kuitenkaan tuntunut epäilevän mitään.
Ielenian oli tullut aika tavata kuningas. Hän ja Brutus menivät palatsiin seuraavana päivänä siitä, jolloin Rajaskar ja kumppanit olivat vierailleet siellä. Ielenia esitti kuninkaalle kauniin laulun ja kysyi sitten
Karanokeista. Hänen yllätyksekseen kuningas vastasi.
”En toki pidä siitä miten ’morsiameni’ suhtautuu taikuuteen. Nyt on vain niin, että käteni ovat sidotut, enkä voi juuri tehdä mitään.”
”Emmekö me voisi auttaa?” tiedusteli Ielenia. ”Minä ja seurueeni olemme kokeneita seikkailijoita ja pystyisimme peittoamaan Karanokit.”
”En usko että kykenette auttamaan,” sanoi Sceptanar synkästi, ”mutta arvostaisin kyllä yritystäkin. Karanokeilla on panttivankinaan eräs Miranda. Hän on se nainen, johon todella olen mieltynyt, mutta hän on
suuri salaisuus, sillä hänessä on untherilaista verta. Niin kauan kuin heillä on Miranda hallussaan, en voi käydä heitä vastaan.”
”Ymmärrän täysin,” vakuutti Ielenia. ”Otamme mielellämme tehtävän hoitaaksemme.”
