Lohikäärmeenmetsästäjien huimat seikkailut
Kevät, kesä 2007
Osa XIII: Noidat paloivat ennen kirkkaammin
Keskellä yötä Shihanna ja Elmeri heräsivät taistelun ääniin. Ne kantautuivat alakerrasta, läheltä sitä paikkaa, jossa vartijat valvoivat. Elmeri ryntäsi nopeasti portaat alas, kun taas Shihanna alkoi herätellä muita seurueen jäseniä. Etenkin Il Roche ryntäsi innoissaan alakertaan, miekka tanassa.
Pelosta puolikuolleiden ja taistelusta uupuneiden vartijoiden kanssa otteli kolme otusta, jotka näyttivät epämääräisesti lepakon ja lohikäärmeen risteytyksiltä. Ne olivat matelijamaisia ja niillä oli ohuet siivet. Ne seisoivat kuitenkin kahdella jalalla. Niillä oli päällään valkoiset kaavut, joissa oli musta ympyrä. Karanokien symboli! Elmeri tiesi, että nämä olennot olivat abishaita, baatezuja, jotka tyypillisesti yhdistettiin Tiamatiin. Kuitenkin ne selvästi liikkuivat Karanokien asialla!
Elmeri ei ehtinyt ajatella asiaa, sillä taistelu tempaisi hänet mukaansa. Il Roche oli tullut hänen avukseen, mutta hyökkääjiin tehosi kunnolla vain pyhien aseiden ja olentojen tuottama vahinko. Niinpä hän kutsui avukseen pyhän sarvikuonon ja puhvelin, jotka auttoivat tekemään selvää tunkeilijoista. Yhden abishain seikkailijat ottivat kuitenkin vangiksi, kuulustellakseen sitä.
Seuraavana aamuna Elmeri vei abishain Bahamutin temppeliin, jossa hänen uusi tuttavansa Castor heitti totuusloitsun. Abishai herkesi juttelemaan iloisesti. Se kertoi olevansa Karanokien palatsista, missä se vietti usein aikaa kuningas Maelosin kanssa, etenkin öisin. Kuningas kuulemma ainoastaan leijaili edes takaisin valtaistuinsalissa ja jutteli siitä, kuinka noidat paloivat ennen kirkkaammin. Abishai kertoi syntyneensä Entropian tyttärestä – tyttäriä oli viisi. Elmeri pohti, josko Kaestra Karanok olisi yksi näistä tyttäristä. Joka tapauksessa oli selvää, että Karanokit olivat lähettäneet abishait heidän kimppuunsa.
