Lohikäärmeenmetsästäjien huimat seikkailut
Kevät, kesä 2007
Osa XII: Tanssivan lohikäärmeen ravintola
Oli kaunis, syksyinen ilta. Ieleniasta illan pimeä lämpö oli miellyttävää, mutta todellista syksyä se ollut nähnytkään. Seikkailijat olivat nyt kaukana kotoa, mutta heille oli silti yllätys, että Cimbarin ilmasto vaikutti varsin subtrooppiselta. Iltahämärä laskeutui varhain, mutta se oli lämmin, samettinen hämärä, täynnä mausteisia tuoksuja ja illanviettoon kiirehtiviä aatelisia kirkasvärisissä silkkivaatteissa, täynnä kavioiden kopsetta ja vaununpyörien ratinaa. Paremmilla alueilla, myös bordellin luona, taianomaiset katuvalot heittivät valokeilansa hämärään.
Ielenia istui Brutuksen vierellä pehmeällä taikamatolla, jolla tämä oli tullut häntä noutamaan. Brutus oli tuottanut maton Calimshanista, djinnien maasta, jossa monet rikkaat matkustivat lentävillä matoilla. Calimshan oli kuitenkin kaukana, eikä Ieleniakaan ollut ennen nähnyt tällaista mattoa. Brutus oli myös tuonut kukkia – kimpun narsisseja. Ielenia oli hieman hämmentynyt miehen valinnasta, – niin arkisia ja räikeitä kukat olivat – mutta kiitti kuitenkin kauniisti – ajatushan lieni tärkein.
Matto kiisi pimeässä yössä kohti Tanssivan Lohikäärmeen Ravintolaa. Brutus oli maininnut ravintolan Cimbarin parhaaksi, ja tällä hetkellä myös suosituimmaksi. Lisäksi sillä oli kattoterassi, mikä antoi aivan uutta hohtoa lentävällä matolla saapumiseen. Ielenia oli erittäin tyytyväinen, kun heidät ohjattiin terassin parhaaseen pöytään, jossa odotti jo kynttilä ja pullo erinomaista haltiaviiniä. Brutus oli selvästi panostanut iltaan.
Tarjoilija otti pariskunnan tilaukset – miekkakalaa, ja kehotti näitä nauttimaan yhtä kerrosta alempana sijaitsevan kylpylän palveluista ruokaa odotellessa. Epätavallinen mahdollisuus kiinnosti Brutusta, mutta Ielenia ei halunnut riskeerata vaivalla luomaansa ehosta ja kampausta, joten hän kieltäytyi viehkeästi.
”Kerro minulle itsestäsi. Kuinka olet päätynyt kaupunkiimme?” pyysi Brutus ja katsoi Ieleniaa silmiin hyvin intensiivisesti, ihaillen. Ielenia kertoi auliisti tarinoita lapsuudestaan Evermeetin haltiasaarella, sekä valikoituja osia vuosistaan seikkailijana. Hän kertoi myös kauniin tarinan siitä, kuinka oli haaveillut kuninkaan kaltaisen mahtavan velhon tapaamisesta pikkutytöstä lähtien. Kaiken kaikkiaan ilta oli menestys. Brutus pyysi Ieleniaa luokseen myös yöksi, mutta tämä sanoi olevansa väsynyt. Hyvänyönsuukkoa Ielenia ei kuitenkaan vastustanut. Brutus Manliushan oli varsin viehättävä mies.
Il Roche oli puutunut kaupungissa oleiluun. Hänen miekkansa tahtoi maistaa taas verta ja hän itsekin kaipasi toimintaa. Hän oli kuullut Tanssivan Lohikäärmeen olevan kaupungin suosituin illanviettopaikka
aatelisten keskuudessa ja hän arveli hyvinkin voivansa löytää sieltä jonkun, joka haluaisi palkata hienotunteisen ja taitavan palkkamiekan. Niinpä hän asteli kauniin illan halki ravintolan katutasossa sijaitsevaan
baariin. Kyseltyään hetken tehtävien perään hän huomasi erään hieman luihunnäköisen, kalliisti pukeutuneen miehen, joka viittoi hänet pöytäänsä.
”Saat kaksituhatta kultaa, jos surmaat Pantheria Karanokin,” mies kuiskasi.
”Saanko kysyä, miksi hänet pitäisi surmata?” Il Roche tiedusteli varmuuden vuoksi.
”On katsokaas näin, että minun veljenpojastani piti tulla uusi kylpyvedenkoittaja, mutta se luthcheqiläishuora varasti pestin.”
Roche nyökkäsi. Asia vaatisi hieman tutkimista, ennen kuin hän ryhtyisi toimeen. Ehkäpä Adelaida tietäisi, kenestä oli pitänyt tulla kylpyvedenkoittaja. Madame puolestaan tietäisi varmaankin, missä Adelaida oli. Takaisin Samettihuoneelle siis.
Madamelta Il Roche sai kuulla Adelaidan olevan Tanssivan Lohikäärmeen Ravintolassa, kylpemässä. Il Roche palasi takaisin ravintolaan ja osti itselleen pääsyn kylpylään. Kuumavesialtaasta hän löysi Adelaidan ja tämän ystävän Primitivan. Adelaida kertoi ystävällisesti, että Pontius Fabricius –niminen mies oli ollut vahvin veikkaus uudeksi kylpyvedenkoittajaksi. Tyytyväinen Il Roche polskutteli hetken ja jatkoi sitten matkaansa alakertaan. Hän meni suoraan baaritiskille ja kysyi Pontius Fabriciusta. Hänelle osoitettiin sama mies, jonka kanssa hän oli jutellut! Hah. Vai veljenpoika. Tästä hänen pitäisikin keskustella muiden kanssa.
Seuraavana iltana Brutus nouti jälleen Ielenian lentävällä matollaan. Tällä kertaa ilta oli vielä edellistäkin paremmin onnistunut ja Ielenia katsoi voivansa suostua Brutuksen kutsuun päättää ilta tämän asunnolle. Hän havaitsi Brutuksen talon erittäin tilavaksi ja hyvällä maulla kalustetuksi. Muutenkin hän oli oikein tyytyväinen Brutuksen seurassa viettämäänsä yöhön.
Seuraavana aamuna Brutus koputti Kahnin huoneiston oveen. ”Olen päättänyt tehdä sinusta adjutanttini. Vespasianuksen vehkeilystä tuli loppu. Sinut ylennetään everstiksi ja saat 500 kullan kuukausipalkan, sekä talon palvelusväkineen. Lähetän luutnantin esittelemään sinulle uuden asuntosi aivan pian.”
