Lohikäärmeenmetsästäjien huimat seikkailut
Kevät, kesä 2007
Osa XI: Kyysuon kommuuni
Kahn oleskeli kaikessa rauhassa huoneistossaan, kun Brutus ryntäsi sinne kiihtyneen oloisena.
”Tiedätkö sinä missä Ielenia on?!” hän huudahti. ”Minun piti tavata hänet tänään, mutta Madame sanoo, että hän ja kolme toverianne sulkeutuivat yhden heistä huoneeseen tänään aamulla, eikä heitä ole
sen jälkeen nähty. He ovat kadonneet!”
”En ole kuullut Ieleniasta, mutta heti aamulla etsin hänet kyllä käsiini,” vakuutti Kahn. Brutus myöntyi ja aikoi poistua.
”Muuten!” hän huudahti. ”Mikä on Ielenian lempikukka?”
Kahn kohautti olkiaan. Mikähän se voisi olla? ”Narsissi,” hän arvasi.
Aamun tultua Kahn kävi kysymässä Madamelta, mistä hän löytäisi taitavan velhon, jonka hän voisi palkata etsimään Ielenian ja tuomaan tämän kotiin. Madame suositteli erästä Titus Trikoomiestä, joka
nimestään huolimatta oli taitava. Kahn onnistui ostamaan Tituksen palvelukset maksaen osan summasta bordellikäynteinä. Kärsimättömänä Kahn seurasi kun Trikoomies katseli peiliään, joka ei näyttänyt
kenellekään muulle mitään.
”Etsimäsi neito jonglööraa suolla,” ilmoitti Titus. ”Siirrymmekö sinne ottamaan selvää, mistä on kysymys?”
Aamu saapui puolituiskommuuniin varsin äänekkäästi. Vieraat kutsuttiin kongin ja huutojen avulla ottamaan osaa virallisiin jonlööraustunteihin. Aoirghe meni heti ulos osallistuakseen huviin. Hän hämmästyi kovin, kun näki ulkona Elmerin, joka jonglöörasi tyynesti yhdessä puolituisjoukon kanssa aivan kuin olisi osallistunut rituaaliin joka aamu. Elmerin lähistöllä maassa istui punatukkainen nainen kiiltävässä haarniskassa. Hän oli kauneinta, mitä Aoirghe oli koskaan nähnyt. Mutta mitä nainen teki täällä, Elmerin seurassa?
Aoirghe meni juttelemaan naiselle, mutta sai selville vain, että tämä matkusti Elmerin kanssa, taisteli Tiamatin hirvityksiä vastaan ja ihaili kovasti Elmeriä, Bahamutin pappia. Loppu seurue tuli myös paikalle naureskelemaan Elmerin äkillistä kääntymystä ja ihastelemaan sen aiheuttajaa.
Kahn ja Titus saapuivat kommuuniin ja palasivat mahdollisimman nopeasti Ielenian kanssa. Kahn torui Ieleniaa siitä, että tämä oli unohtanut Brutuksen. Ielenian huone bordellissa oli täynnä narsisseja. Ne saivat hänet aivastamaan. Yh. Mutta olisi parasta lähettää Brutukselle sana. Hän kutsui paikalle Rufinan, erään bordellin naisen kymmenvuotiaan tyttären ja lähetti tämän viemään kirjettä Brutukselle. Kirjeessään hän pyysi kovasti anteeksi eilistä ja ehdotti uutta tapaamista heti samana iltana.
Kahn palasi parakeille. Siellä kävi kiihkeä supina. Kahn rikkoi juoruilevan ryhmän ja kehotti ankarasti sotilaita palaamaan tehtäviinsä. Mitä akkoja! Hän ehti kuitenkin kuulla puheenaiheen: Vespasianus, Brutuksen adjutantti, suunnitteli kapinaa. Hän vastusti Brutuksen hullaantumista epäluotettavaan haltiaan. Sen jälkeen, kun häntä oli alettu nähdä tuon hupakon seurassa, hän oli kuulemma laiminlyönyt velvollisuuksiaan.
Aoirghe seurasi Shihannaa kotkan muodossa. Kaupunkiin päästyään nainen meni temppeliin, jossa hän jutteli kolmen miehen, ihmisen, jonkin suomukkaan olennon ja puolituisen kanssa. He puhuivat uusista uhkista, etenkin Unthalasissa sijaitsevasta salaisesta Tiamatin temppelistä, sekä jostakin vihreästä lohikäärmeestä. Aoirghe meni sisään ja muuntautui takaisin haltiaksi. Nyt oli hänen tilaisuutensa. Viehättävästi hymyillen hän kertoi itsestään ja palavasta halustaan puolustaa hyvyyttä ja luontoa. Shihanna hymyili hänelle ja lupasi auttaa hänen joukkoaan Karanokien kanssa, kunhan nämä sitten vastavuoroisesti auttaisivat häntä. Se ei ollut aivan sitä, mitä Aoirghe oli toivonut, mutta takaisi hänelle paljon aikaa Shihannan seurassa. Hän suostui ilomielin.
