Lohikäärmeenmetsästäjien huimat seikkailut
Kevät, kesä 2007
Osa IX: Sandaalivaras
”Yritin lähettää Aoirghelle viestin, mutta en saanut häneen yhteyttä,” Rajaskar virkkoi Il Rochelle. ”Se voi tarkoittaa vain kahta asiaa: joko hän on alueella, jonne taikuus ei yllä tai sitten hän ei ole tajuissaan. Elmeriin sain yhteyden, mutta hän puhui aivan sekavia. Kaupunginvartiosto tuntuukin etsivän häntä.”
”Joka tapauksessa Cesarus pääsi vapaaksi,” huomautti Il Roche. ”Aoirghen katoamiseen liittyy varmasti se taikakauppias. Meidän pitäisi mennä vähän kyselemään hänestä.”
”Helpompaa, jos minä vain vakoilen häntä,” vakuutti Rajaskar.
Hän otti taikalaukustaan, johon mahtui mitä vain, esiin kaksi jalkaa korkean jalokivin koristellun peilin ja keskittyi ankarasti, yrittäen nähdä taikakauppiaan. Mutta kauppias havaitsi, että hänen mieleensä yritettiin tunkeutua ja vastusti ankarasti. Rajaskar ei nähnyt mitään.
”Mennäänkö ihan vanhanaikaisesti vain?” kysyi Il Roche.
”Mennään,” tuhahti Rajaskar. ”Taikani onnistuu varmemmin, jos saan haltuuni jonkin esineen, joka kuuluu hänelle. Mutta sen sanon, että taikakauppiaalla on suuri tahdonvoima. Taikaa ei ole helppo vastustaa.”
Kaduilla näkyi vilkasta hyörinää. Oli kylpyvedenkoittajan virkaanastujaisten päivä, ja illan tulevat juhlat näkyivät runsaina määrinä palvelutyttöjä ja –poikia, jotka juoksivat emäntiensä ja isäntiensä asioilla ostamassa viime hetken tarvikkeita juhlia varten. Myös Sadonkorjuujuhla lähestyi, siihen oli alle kymmenen päivää. Yhdessä Il Roche ja Rajaskar suunnistivat kaupungin läpi taikakauppiaan ovelle. Sen avasi nuori palvelustyttö, joka vakuutti isäntänsä olevan poissa liikeasioissa. Il Rochen mielessä muotoutui suunnitelma.
”Saisinko tulla sisään puhumaan kanssasi?” hän kysyi. ”Minulla on teille tärkeitä uutisia ja teidän olisi parempi istua kun kuulette ne.”
Tyttö oli epäileväinen ja kieltäytyi päästämästä heitä sisään. Rajaskar mutisi pari sanaa lohikäärmekieltä ja heilautti kättään. Hurmausloitsu upposi tyttöön kuin veitsi voihin.
”Tulkaa vain sisään,” hän kujersi. ”Mennään keittiöön istumaan.”
Rajaskar livahti yläkertaan kun Il Roche seurasi tyttöä keittiöön. Nopeasti hän tutki löytämänsä kolme makuuhuonetta, mutta mikään ei vihjannut, mikä huoneista kuuluisi Antoniukselle. Yhdestä huoneesta hän sieppasi kuitenkin mukaansa nimikoidut alusvaatteet, jossa luki Thorass-aakkosin, joilla chessentaa kirjoitettiin: ”Povros”.
Sillä aikaa Il Roche jututti tyttöä.
”Nyt on niin,” hän sanoi, ”Että isäntänne on kuollut.” Tytön silmät levisivät. ”Ja hän on jättänyt teille kaiken omaisuutensa.”
”Mutta miksi? Miten?” kysyi hämmentynyt tyttö.
”Hän oli katsokaas rakastunut teihin.”
”En oikein tiedä…” änkytti tyttö, ”En usko. Entäs hänen vaimonsa? Ja kuka te olette?”
”Olen hänen asianajajansa,” ilmoitti Il Roche ja koitti keksiä lisää sanottavaa, kun Rajaskar tuli huoneeseen.
”Nyt on niin,” hän sanoi hurmaantuneelle tytölle, ”että isäntänne on lainannut minulta sandaalit ja haluaisin ne takaisin. Voisitteko näyttää tien hänen huoneeseensa?”
Tyttö suostui mielihyvin ja johdatti Rajaskarin siihen huoneeseen, josta tämä oli löytänyt Povros-alushousut. Mielenkiintoista! Rajaskar valikoi itselleen yhdet sandaalit ja poistui Il Rochen kanssa. Kaksikko hykerteli omalle nokkeluudelleen ja alkoi heti tehdä valmisteluja. Seuraavana päivänä, kun Rajaskarilla olisi jälleen uusi repertuaari taikoja käytössään, heidän olisi aika lähteä pelastamaan Aoirghe.
