Manan Majat

Aikojen saatossa useampikin urhea sankari on kohdannut tiensä pään lohikäärmeen kidassa, tai jossakin yhtä karmivassa paikassa. Forgotten Realms maailmassa sankarit uhmaavat kuolemaakin, niinpä useat ovat myös palanneet takaisin elävien kirjoihin. Tässä muutama näistä legendaarisista sankareista.

Baron Il Roche

- Miksikö tapoin hänet? Hän huijasi minua! Ai, eikö? No LUULIN niin!

Metsä- ja miekkamies, joka arvosti eniten kahta elementaalista miekkaansa, joihin hän vaihtoi Cimbarin Sceptanarilta palkkioksi saamansa kartanon. Il Roche oli suoran toiminnan mies, joka nautti kunnon kahakasta eikä kaihtanut hämäriäkään hommia. Urhea soturi kohtasi loppunsa Tiamatin maanalaisessa temppelissä erityisen julman ansan toimesta.

(Human (Mulhorandi) Ftr 3/Rgr 7, pelaajana Akusti)

Zaracus

- "Opin tämän pienenä poikana Oklahomassa"

Zaracus oli luonnonjumala Chauntean paladini, joka johti Silver Raven joukkioa, mutta kohtasi loppunsa Scardalen pohjoispuolella, kun joukkio lainsuojattomia puolituisia piiritti hänet ja hänen toverinsa. Hänen kuolemansa oli urhoollinen - hän kaatui taistellen luonnon puolesta. Ja tietenkin uusien ystäviensä, jotka pääsivät tällä välin pötkimään pakoon.

(Human Pal 2, pelaajana Aku)

Dalayana Delen

Dalayanan, tuon Waterdeepistä kotoisin olevan puolhaltialumoajattaren, sankaritekoihin kuuluu muun muassa soluttautuminen varkaiden kiltaan ja sinisen lohikäärmeen kaataminen omakätisesti. Kahdeskymmenes Eleasista Villin Taikuuden vuonna tuo urhea puolhaltia koki hirveän kohtalon, kun violettikaapuinen velho yllätti hänet kavereineen tulipallotaialla. Dalayanan henki siirtyi ruumiista toiselle maailmantasolle, mutta koska hän oli kieltänyt jumalansa Corellonin, hänen osakseen tuli vielä hirveämpi kohtalo Kuolleiden Kaupungissa Kelemvorin vallan alla.

Saatuaan käsiinsä tarpeeksi voimakasta taikuutta (Eräät Tyrin ja Corellonin papit suostuivat yhdessä antamaan hänelle uuden mahdollisuuden) hänen ystävänsä saivat kuin saivatkin herätettyä Dalayanan takaisin keskuuteensa. Dalayana kuitenkin kielsi Corellonin uudestaan, eikä suostunut ottamaan ketään jumalakseen.

Uusi käänne Dalayanan historiassa tapahtui Erakkolohikäärmeiden vuoden alussa, kun vihreän lohikäärmeen happosuihku yllätti koko joukon. Viimeisinä sanoinaan Dalayana heitti salamataian kohti lohikäärmettä yrittäen pelastaa edes ystänsä. Taistelun jälkeen toivosta luopuneet ystävät hautasivat Dalayanan Peikonkynsivuorten länsipuolelle.

Dalayana saatiin kuin saatiinkin taas herätettyä elävien kirjoihin Ka'ran löytämän sormuksen ansiosta, joka toteutti kaksi toivomusta. Toisella Ka'ra toivoi Dalayanalle vielä yhtä mahdollisuutta, toisen hän jätti pahan päivän varalle.

Dalayanan kommellukset eivät kuitenkaan loppuneet edes tähän. Seikkailijajoukkion kylän jouduttua Wagnerin ansiosta demonihyökkäyksen kohteeksi Dalayana taisteli urheasti kukistaakseen vampyyrin, joka tavoitteli Wagnerin hallussa olevaa kirjaa, joka sisälsi tiedot demoniarmeijan nostattamiseen. Dalayanan voimat loppuivat kuitenkin kesken ja hän kuoli heräten mystisesti uudelleen henkiin puoli-vampyyrina.

Dalayna jatkoi jälleen seikkailemista, mutta kohtasi toistaiseksi lopullisesti kohtalonsa muinaisessa Netherin kaupungissa Anaurochin aavikolla taistelussa Sharin palvojia vastaan. Dalayanan lopuksi koitui taika, joka hajotti hänet tuhkasi, ja siksi hänen henkiin herättämisensä tulee olemaan erityisen vaikeaa. Dalayanan tuhkat haudattiinkin jälleen Peikonkynsivuorille, mutta Laelthore on vannonut kutsuvansa ystävänsä takaisin kuolleista heti kun saa siihen mahdollisuuden.

(Half-elf Sorcerer 11, pelaajana Aku)

Esion

Ilmaterin soturimunkki Waterdeepistä kohtasi kuolemansa vain kymmenen päivää Dalayanan jälkeen, Eleintin viimeisenä päivänä. Hänetkin kaatoi vihollisen taika, tällä kertaa ogremaagin jäätaika. Esion oli kuitenkin Ilmaterin uskollinen palvelija ja palasi tovereidensa taian perässä uhrautumaan tarvittaessa uudestaan sen sijaan, että olisi matkannut Ilmaterin saleihin viettämään ikuista elämää.

Yllättäen Esioninkin matka koki uuden äkkipysäyksen Peikonkynsivuorilla, valtavan peikon kynsissä. Hänet haudattiin Dalayanan viereen vain paria viikkoa myöhemmin. Näin hän pääsi Ilmaterin luokse, vaikka hänen maanpäälliset kumpaninsa harkitsevat jo hänen kutsumistaan takaisin luokseen. Nähtäväksi jää tekeekö Esion erään suurimmista mahdollisista uhrauksista palaamalla kolmannen kerran elävien pariin.

(Pelaajana Ville, kuollut tasolla yksitoista)

Ka'ra Ter

Sisukas puolituinen, joka aina onnistui yllättämään monipuolisilla taidoillaan niin hiipimisessä, muissa hämäräpuuhissa kuin taistelussakin. Pienestä varrestaan huolimatta Ka'ralla, yhtenä joukkion alkuperäisistä jäsenistä, oli kenties eniten kokemusta ja suuri vaikutusvalta yhteisiin tekemisiin.

Erään kummallisen tapauksen, johon liittyy Tarrasque tuo tarunomainen peto, ansiosta kiinni Ka'ran selkään ilmestyi maailmantasojen ulkopuolinen säkki, joka tunnetaan yleisesti nimellä Bag of Holding. Tästä taikasäkistä tuli osa Ka'raa itseään - hän pystyi jopa jossain määrin hallitsemaan säkkiä koskematta siihen!

Ka'ran koulutukseen kuului niin kaksintaistelua ja varjoissa tanssimista kuin voroilua ja taisteluakin. Ka'ra kiinnostui myös luonnosta ja omasi taitoja metsissä samoilussa.

Kävi kuitenkin niin, että taistelun tiimellyksessä kahlittu Dalayana heitti salamataian drowien maagiseen pimeyteen, jossa se vastoin kaikkea todennäköisyyttä osui vain ja ainoastaan Ka'raan, jättäen häntä piirittäneen drowlauman koskemattomaksi. Taistelun uuvuttamana Ka'ra kaatui Dalayanan voimakkaaseen salamaan.

Dalayana tietenkin yritti hyvittää tilannetta tekemällä kaikkensa tuhotakseen drowt. Kun he olivat päässeet ylös Uumenalasta hän myös teleporttasi lähinpään Essembran kaupunkiin, josta hän paikalliselta lordilta osti riittävän suuren timantin Ka'ran henkiin herättämiseen. Pappikenraali Gorym heitti ensin kuolleiden kanssa keskustelun mahdollistavan taian tiedustellakseen Ka'ran henkiinheräämishaluja. Ka'ran vastaus oli kuitenkin kielteinen: hän halusi vihdoinkin levätä ja tavata jumalansa Brandobarisin.

(Pelaajana Joni, kuollut tasolla 16)

Velony Stardust

Kuuluisia kaksinmitteliöitsijä Velony Stardust törmäsi urheaan seikkailijajoukkioomme Almanorin teleporttaudutua vahingossa hänen kanakeittoonsa. Toivuttuaan suivaantumisestaan Velony päätti lähteä seikkailijoiden mukaan Hopeakuun kaupunkiin.

Myöhemmin Velony kuitenkin erehtyi syyttämään Wagneria pelkuriksi tämän ollessa haluton laskeutumaan Undermountainiin Lady Paladinssonin, Syväveden kaupungin hallitsijan, pyynnöstä, koska seurueesta puuttui velho. Urhea barbaari tulistui moisesta väitteestä ja haastoi Velonyn kaksintaisteluun. Velony ja Wagner laskeutuivat Durnanin majatalossa (Yawning Portal) sijaitsevan kaivon kautta Undermountainiin käymään rehellisen taiston. Wagner kuitenkin halkaisi Velonyn yhdellä sotakirveensä iskulla. Muut seikkailijat kutsuivat nopeasti Laelthoren paikalle herättämään Velonyn henkiin. Ennen sitä Velony ehti kuitenkin myydä sielunsa demonille, joka auttoi häntä tekemään sopimuksen koston jumala Hoarin kanssa.

Wagner ja Velony onnistuivat välttämään väkivaltaa jonkin aikaa, mutta seurueen lopulta päästyä Undermountainiin Velony innostui kaksinmittelöimään Jaluenin kanssa huvin ja urheilun vuoksi. Ikävä kyllä poikien kisailu laukaisi ansan, joka kutsui paikalle balorin. Urheana poikana Velony syöksyi punainen tultasyöksevä rapier aseenaan vihulaisen kimppuun, mutta tuli jälleen halkaistuksi. Koska Velony oli myynyt sielunsa, hänen henkiinherättämisensä osoittautui mahdottomaksi.

(Pelaajana Akusti)