Guild of Tyr
Circa 11/2003
Henkilöt:
Pelinjohtaja - Janne
Dalayana - Aku
Esion - Ville
Ka'ra - Joni
Perth - Timo
Wagner - Otto
Prologi
Miten tähän on päädytty? Missä ovat vanhat ja tutuksi tulleet ystävämme aikaisemmista seikkailuista? Vastaus on yksinkertainen: he ovat kuolleet. Sattuipa käymään niin että eräs pelinjohtajistamme kyllästyi pelaajien ainaiseen valitteluun kaikesta ja tapatti urheat sankarimme, oman sairaan mielikuvituksensa tyydytykseksi.
Uudet sankarimme ovat asustaneet jo sievoisen ajan Syväveden kaupungissa (Waterdeep), joka tunnetaan myös nimellä City of Splendors. No sattuipa käymään niin että maineen- ja mammonanhimoiset sankarimme ovat liittyneet vastaperustettuun Tyrin kiltaan (tai sillä nimellä he sitä kutsuvat...), joka tunnetaan jo urheista sankareistaan ja oikeudenmukaisuudestaan. Tyr Oikeamielinen, on oikeuden jumala, yksi kolmesta jumalasta jotka yhdessä tunnetaan nimellä Triadina ja hänellä on laajahkoa kannatusta lähes joka Fâerunin kolkassa.
Tulikoe - Duvikin sola
Sattuipa käymään niin, että kun urheat sankarimme ovat jo jonkin aikaa olleet tulikoetta vailla Tyrin killan täysivaltaisia jäseniä ja odotelleet ensimmäistä suurta seikkailuaan, sellainen suorastaan hyppää silmille: Duvikin solan pormestarilta on tullut avunpyyntö, sillä huomattava osa hänen kyläläisistään on kadonnut jonnekin tai sairastunut vakavaan taikatautiin, johon eivät tavalliset keinot tepsi. Tyrin killan taistelun ja aseenkäytön opettaja Damas Tulimiekka tarjoaa siis urheille sankareillemme mahdollisuutta todistaa kelpoisuutensa Tyrin killalle, mihin sankarimme innoissaan tarttuvatkin.
Matka on pitkä ja raskas, sillä se vie urheat sankarimme sisämaata kohti, on paahtava aurinko kovaakin kovempi vastus. Lopulta urheat sankarimme pääsevät Triboar nimiseen kaupunkiin, josta kääntymällä itään pääsee Duvikin soliin ja ei aikaakaan kun sankarimme ovatkin jo Duvikin solissa ihmettelemässä mystistä ongelmaa.
Duvikin solilla on ainutlaatuinen (? Öhh, kuulostaa aika normaalilta...) ongelma, heidän hopeakaivostyöläisensä sairastuvat vakavaan tautiin, jota ei voi parantaa, ja jotkut jopa katoavat jäljettömiin! Kuultuaan kylän ongelman lähtevät urheat sankarimme suin päin kaivoksiin, laukaisten pari ansaa matkalla ja pudoten isoon kuoppaan keskellä lattiaa, jota ketään ei huomannut ennen kuin Wagner lähes taittoi niskansa pudoten sinne.
Pitkällisen koboldien kanssa käydyn nuolisodan jälkeen sankarimme päästävät loput koboldit menemään, näiden ensin luvattua etteivät ikinä palaa, ja jatkavat itse eteenpäin, kunnes saapuvat suurehkoon huoneeseen. Huoneessa on lisää vihollisia, jotka kuitenkin kaatuivat helpohkosti terävien kalpojen tieltä. Sieltä johtaa vain yksi ovi, joka sekin on tietenkin lukossa. Ovi meinataan jo potkaista sisään kun yhtäkkiä yhden ruumiin taskusta löytyy avain, jolla saadaan ovikin aukeamaan.
Oven takana odotti käytävä ja viimeinen huone, jossa oli örkkivelho. Eipä örkkivelhostakaan ollut oikein vastusta urheille sankareillemme, sillä hän lähestulkoon halkesi yhdestä kunnon kirveenhuitaisusta ennen kuin ehti juuri mitään taikoakaan ("Fear my magic missile!").
Lopulta urheat sankarimme palaavat kaivoksista mukanaan monta säkkiä hopeaa, jotka he löysivät matkan varrelta, ja vievät ne pormestarin luokse. Hän kertoo onneen pakahtumaisillaan heidän pelastaneen hänen kaupunkinsa (? Ennemmin kylänsä...), sillä salaperäinen tauti on hävinnyt yhtä salaperäisesti kuin saapuikin, ja tarjoavaa heille ruhtinaallisen 200 hopean palkkion tehtävän suorittamisesta ja hopean palauttamisesta. Pormestari lupaa heidän myös aina saavan hienoa kohtelua jos he palaavat Duvikin solaan. Sankarimme kuitenkin tietävät, että kotona Waterdeepissä heitä odottaa toinenkin palkinto: heistä tulee arvostetun Tyrin killan täysinäisiä (? Öhh...) jäseniä.
